Erään häädön anatomia

Joku ehkä muistaa vuoden takaa kertomukseni meidän keittiön lainehtimisesta ja sen todennäköisestä alkusyystä, naapurin akvaariosta. Akvaario piti tyhjentää keittiön lavuaariin luultavasti siksi, että naapurimme oli muuttamassa pois. En tosin hoksannut sitä ennen kuin syyskuussa, jolloin meidän lavuaari oli taas tukossa.

Enriquea ei muuten ole viime kesän jälkeen näkynyt, ikävä kyllä. Muut huoltomiehet eivät ole esiintyneet nimillään, joten kutsunpa tämänhetkistä parivaljakkoa vaikka Mortiksi ja Vertiksi (koska Napoleon ja Pedro menisi vähän liian pitkälle). Mortti ja Vertti ovat pelastaneet päivän monta kertaa tänäkin talvena, mutta ihan kerta kuukauteen ei ole enää tarvinnut vikailmoitusta olla lähettämässä. Sen verran usein kuitenkin, että olen viivytellyt vuotavasta vessasta valittamista siltä varalta, että luulevat minun olevan seurankipeä...

Harhaudun. Mortilta ja Vertiltä syyskuussa tosiaan kuulin, että lavuaaritukos on ihan meidän omaa aikaansaannosta, naapuriasunto kun oli ollut koko kesän tyhjillään. Juurikin syyskuussa sinne kuitenkin muutti hyvin tavallisenoloinen pariskunta, joka ajoi kahta valkoista autoa, joissa toisessa oli täällä Suomea suositumpi "olen kristitty" -kalamagneetti ja molemmissa Pohjois-Carolinan kilvet. Erityisesti katumaasturia oli vaikea olla huomaamatta, se kun oli liian pienellä parkkipaikallamme joka ikinen kerta parkkeerattu somasti vinoon.

Meidän rapussa on kahdessa asunnossa vaihtuneet asukkaat ainakin kolme kertaa minun tänne muutettua, kahdessa muussa kerran ja meidän lisäksi kahdet muut asukkaat ovat olleet täällä pari vuotta tai pidempään. Näiden kahden "pitkäaikaisen" kanssa tulee joskus vaihdettua muukin sana kuin hei, eli tähän carolinalaispariskuntaankaan en tutustunut "hei"tä enempää.

Jossain vaiheessa talvea huomasin, että kaikki pihan autot on parkkeerattu suoraan, eikä naapureita kuulunut, ei näkynyt. Naapurissa alkoi kuitenkin tapahtua maaliskuussa:

Tämän häätöuhkauksen alle ilmestyi viikkoa myöhemmin päätös häädöstä - johon siinä vaiheessa oli vielä neljäkymmentä päivää.

Ja suorastaan raamatulliset neljäkymmentä päivää myöhemmin istuin tässä työpöydän ääressä tekemässä harjoituskysymyksiä kun pihalla tapahtui:

Ensin saapui sheriffin auto vähän kahdeksan jälkeen. Vähän myöhemmin poliisin seuraan liittyi huoltomies. 

 

Minun auto oli sinä aamuna varmasti paremmassa turvassa kuin koskaan. 

Tasan kello yhdeksän huoltomiehet ja poliisi marssivat yläkertaan ja alkoivat kantaa tavaraa pihalle.

Lopetin kerrostalokyttäykseni ennen kuin kaikki tavarat oli naapuriasunnosta kannettu pihalle ja lähdin hammaslääkäriin. Palatessani tavaraa oli vähän enemmän, mutta hyvin pian sitä alkoi kasasta kadotakin.

Tuntui tietenkin aika pahalta katsoa kun jonkun elämä levitettiin parkkipaikalle, ja kuten laki vaatii, jätettiin siihen. Paljon paljon pahemmalta olisi tuntunut, jos en olisi tiennyt, että asukkaat olivat itse lähteneet jo kuukausia sitten, ja tietoisesti, vaikka kuka tietää mistä syystä, jättäneet vuokrasopimuksen irtisanomatta ja vuokran maksamatta. Jos he olivat allekirjoittaneet vuoden sopimuksen, sen irtisanominen olisi saattanut maksaa tuhansia, ja häipyminen oli helpompi vaihtoehto.

Muoviruusu

Kolme päivää häädön jälkeen kaikki tavarat olivat kadonneet. Joko tarvitsevien/jotain mukavaa löytäneiden naapureiden luo tai roskiksellamme säännöllisesti käyvän romuauton kyytiin, ja ehkä huoltomies kantoi loput roskikseen - sitä tämä kerrostalokyttääjä ei sattunut todistamaan, eli ihan pätevä en taida vielä olla siihen hommaan.

Sen jälkeen tapahtunutta: Naapuriin on muuttanut uudet asukkaat, keski-ikäinen nainen koputti viime viikolla ovelle ja tarjosi meidän postia (noniin, kiitos jälleen, USPS, paljonkohan meidän postia on mennyt naapurin laatikkoon sillä välin kun sitä ei ole kukaan käynyt tyhjentämässä?!?) ja esitteli itsensä. Varsin mukava naapuri, ajattelin, kunnes viime viikonloppuna saimme kuunnella nuoren miehen huutoa pihalla - mistä lie ollut kyse tässä astetta pahemmankuuloisessa kiistassa, mutta uusi naapurimme on huudon perusteella hänen äitinsä. Saa nähdä kuuluuko tästä vielä jatkoa.

Sen jälkeen myös tapahtunutta: Meidät myytiin. Yksi valtakunnallinen suuri vuokra-asuntofirma myi meidät toiselle. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Avalon osti vuonna 2006 tämän kompleksin 32 miljoonalla dollarilla, ja myi tänä vuonna 36 miljoonalla dollarilla. 256 asunnon vuokratalot ovat kasvattaneet arvoaan 12.5 prosentilla samaan aikaan kun tämän lähiön omakotitalot ovat menettäneet 33 prosenttia arvostaan.

Edit saman päivän iltana: Perästä kuului tästä huutajasta. Toinen naapurimme, vähän kauempaa, poliisi sattumoisin, pidätti huutajan ja muutaman sen kaverin tuossa illansuussa. En tiedä mikä siihen johti, mutta siinäpä istuivat jalkakäytävällä nuoret miehet käsiraudoissa. Enkä edes kerrostalokytännyt, parvekkeelta sitä oli vaikea olla huomaamatta.

Edit 2, 13.6.: Sain pari tuntia sitten tekstarin mieheltäni, joka teki tänään vain puolikkaan päivän. Hänen tullessaan kotiin siellä oli mellakka-asuiset poliisit vastassa. Että sellaista jatkoa saagalle tänään. Mitään ihmeempää ei hänen saavuttuaan kuitenkaan enää tapahtunut.  Olen tyytyväinen etten ollut kotona, olisin hieman saattanut hermoilla, vaikka arvaisinkin poliisin suuntaavan naapuriin eikä meille.