Penkkiurheilijan kesä

Kuten olen aiemminkin saattanut mainita, en Suomessa ollut mikään innokas penkkiurheilija. Hyvässä seurassa on kuitenkin kiva oppia uusia asioita, kuten kahden eri jalkapallon ja amerikkalaisen pesäpallon seuraamista. Innostukseni tv- ja tulosseuraamiseen vaihtelee, mutta pelin näkeminen livenä onkin sitten ihan eri juttu. Minussa on edelleen hyvä määrä turistia, sillä lähtisin mukaan vaikkei pelit kiinnostaisikaan.

Kuvan alareunassa mainostetaan peliä, johon minulla olisi ollut lippu toukokuisen peruuntumisen jälkeen. Edelleenkö kaivelee? Hiukka...

Vaikka minulla jäi "sen oikean" baseball-joukkueen peli tältä kaudelta kokonaan väliin, vein sentään kesän ensimmäiset suomalaisvieraat katsomaan historiallista Wrigley Fieldin stadionia. Vanhoja klassikkostadioneja on purettu 60-luvulta lähtien (nyt jo ensimmäiset 60-luvun stadionit on tuhottu uudempien tieltä), ja Wrigley on toinen enää kahdesta lähes satavuotisesta stadionista.

Ulkopuoleltakin voi seurata pelin kulkua tulostaululla. Ainakin kiikareilla. Taulu näyttää myös kaikkien muiden meneillään olevien pelien tilanteen vuoropareittain. Ja tämä toimii tietenkin käsipelillä, eli taulun sisällä on ihminen numeroita vaihtamassa. Paljon mielenkiintoisempaa kuin superhyper-jumbotronit, joilla näytetään ties mitä hodarien juoksukilpailuja yleisöä viihdyttämään. ;)

Tämä seutu oli kolmisenkymmentä vuotta sitten kuulemma aika karua. Mutta 80-luvulla baseballin ja etenkin Cubsien suosio alkoi nousta, ja sitä myötä seutu kohentua. Eikä ihme, sillä kun stadionille mahtuu noin 40000 ihmistä, kotipelejä on lähes sata kaudessa, ja melkein jokainen loppuunmyyty, jokunen dollari jää varmasti paikallisten liikkeenomistajienkin taskuun. Lähikortteleiden pubit ovat tosin nykyään enemmänkin yökerhoja kuin "yhdet pelistä puhuessa" -paikkoja.



Kesän toisten suomalaisvieraiden kanssa mentiin sitten peliin asti. Jopa minulla on jo niin selkäytimessä Cubsien kannatus, että White Soxien pelissä puolihuomaamattani aplodeerasin vierasjoukkueen, Minnesota Twinsien onnistumisille.

Huveja kansalle ennen peliä. En tiedä tuliko tämä bändi Meksikosta asti, vai onko lippu taustalla mariachi-musiikin ja soittajien kulttuuriperinnön kunniaksi.

Baseball-muistomerkki - olisiko peräti vuoden 2005 mestaruuden kunniaksi. Taustalla Sears (Willis) Tower.

Kiivettiin hyvä tovi ennen kuin päästiin meidän paikoille. Ja hyvät oli maisemat! Kuvassa näkyy kolme kaupungin neljästä korkeimmasta rakennuksesta. (Ja muutama muu.)

Ylläolevasta kuvasta ehkä saa käsitystä siitä, kuinka korkealla me oltiin. Kirjaimellisesti viimeisellä rivillä! Nooh, lippujen hinta-laatusuhde oli kohdallaan kuitenkin! 

 Ja sain etäisyydestä ja auringon laskemisesta huolimatta pallon kuvaan lennossa!


Heinäkuun jälkipuoliskolla Amerikassa vieraili useampikin eurooppalainen huippujalkapallojoukkue. Manchester United tuli Chicagoon pelaamaan paikallista joukkuetta vastaan.

Koska Chicago Firen vakistadion vetää vain reilut parikymmentätuhatta ihmistä, päästiin me näkemään jalkapalloa Soldier Fieldille, joka on Chicagon amerikkalaisen jalkapallon kotikenttä.

Huomatkaa, kuinka on yhdistetty uutta ja vanhaa... Kauempaa syntyy jokseenkin ufomainen vaikutelma.

Perinteistä pidettiin kiinni, ja istuttiin (melkein) viimeisellä rivillä. Ainut pelaaja, joka siltä etäisyydeltä tunnistettiin, oli Rooney - kaljunsa ansiosta. (Ja nyt kuulemma miehellä on siirtohiukset, eli ensi kerralle paremmat liput tai kiikarit mukaan!) Päivä oli kuumankostea ja ilmanlaatu huono. Kerran kun oltiin kiivetty riville 532, ei huvikseen lähdetty alhaalla käymään. Onneksi täälläkin ilmeisen teräskuntoiset juomanmyyjät kulkivat viimeisille riveille asti.

Takarivin näköaloista puheen ollen! Pelin alkaessa katsomo tuli täyteen, n. 62000 ihmistä. Taustan kreikkalaiset pylväät kuuluvat luonnontieteelliselle Field Museumille.

Kaikki neljä pelin maalia tehtiin toiseen päätyyn.

Lipunheiluttelijoita(kaan) ei siinä säässä tosiaan käynyt kateeksi!

Kyl kyl, seurasin peliä(kin!)

Me tietenkin odotettiin ManU:n jyräävän Chicagon vaikka vasemmalla jalalla, mutta syystä tai toisesta avausmaalin teki Chicago, ja se johti peliä toiselle puoliajalle! Lopulta kävi tietty niin kuin pitikin, ManU voitti 1-3. Tämä oli ensimmäinen live-jalkapallo-otteluni, ja olisi sitä huonomminkin voinut aloittaa.

Huomenna sitten alkaa "talviurheilukausi", kun amerikkalaisen jalkapallon joukkue Chicago Bears avaa kautensa! Kai on hyväksyttävä, että kesä alkaa olla ohi.