Tilapäisesti koditon - Currently homeless

Palautin avaimet asuntotoimistoon neljä tuntia sitten, kohtalaisen hektisen kahden päivän asunnontyhjennyksen jälkeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi siskoillani, joiden luokse kannettiin tänään laatikko jos toinenkin. Ensin tuntui siltä, että neljään matkalaukkuun mahtuu vaikka mitä, mutta sen jälkeen kun sain niihin mahtumaan paljon enemmän kuin luulin, oli jäljellä vielä vaikka mitä tavaraa, jota en halua mukaan, mutta jota en halunnut poiskaan heittää. Sisko julisti, ettei heidän enää koskaan tarvitse ostaa lautasliinoja... Ja minä lähden ja jätän laatikoiden (sisällön) jälkihoidon muille! Niin sitä pitää. Meille jää "vain" neljä matkalaukullista, joiden kanssa pitäisi sitten selvitä Chicagoon asti.

Otsikosta huolimatta en tunne itseäni kodittomaksi ollenkaan. Se vaan kuulostaa sopivan dramaattiselta. ;) Minua odottaa koti Amerikassa, ja sukua ja ystäviä riittää Suomessa niin paljon, että en heti sillan alle joutuisi. Työt lopettaessani olin vallan hämilläni siitä kuinka lämpimän matkaanlähetyksen sain (minulla on aina ollut hyvä tuuri työpaikkojen suhteen, aina hyviä ja mukavia työkavereita! Kunpa se vaan jatkuisi!) ja viime lauantaina vietettiin läksiäisiä - ei hullummat pirskeet. :) Ystävät koolle kokoamalla sitä vasta oikein tajuaa kuinka onnekas onkaan. Varsinaisia hyvästejä en oikein taida osata jättää, kun huomaan sanovani kaikille "nähdään". Ja toisaalta, mikäs siinä. Aion täällä tietenkin tulla käymään, ja odotan myös vieraita Chicagoon - ennemmin tai myöhemmin! Lisäksi yhteydenpito on nykyään niin helppoa, että toivon ja uskon että yhteydet tänne säilyvät.

***********

Four hours ago I returned my keys to the housing office, after a rather hectic two days of emptying my flat. (How much stuff you can fit in 32 m2? A lot.) All is well that ends well, I suppose, though I'm not sure if this ended so well for my sisters, to whose apartment we carried box after box today. At first it seemed the four suitcases could take in stuff endlessly, but once I filled those up there was so much stuff still, the kind I didn't want to take with me but didn't want to throw away either. My sister declared they never have to buy napkins again... While we only have to take care of four suitcases and get them to Chicago one way or another.

Despite the subject line I can't say I feel homeless. Apart from the home waiting for me in Chicago there are so many people here in Finland I feel at home with. Would take a while before I'd have to spend the night under a bridge. I've always been so lucky with my co-workers - when I quit work now I had quite the sendoff! And last Saturday getting many of my friends together for a farewell party, seeing them all made me realize how lucky I really am. It turns out I'm really bad at saying goodbyes though, I just end up saying "see you!" to everyone. Although, why not. It's not like I'm never going to visit, and I am expecting visitors to Chicago sooner or later! Also nowadays it's so easy to keep in touch that I hope and believe that I won't lose too many people from my life.