torstai 12. elokuuta 2010

10 päivää - Ten days

Törmäsin Frankiin ensimmäisen kerran netissä viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta sitten. Elämäni onnekkain sattuma! Versiomme siitä, mitä sitten tapahtui, ovat hieman erilaiset, mutta joka tapauksessa viittä kuukautta myöhemmin aloimme kirjoitella - sähköposteja. Neljä vuotta ja yksitoista kuukautta sitten tapasimme ensimmäisen kerran. Viimeisen viiden vuoden aikana minä olen käynyt Yhdysvalloissa kuusi ja Frank täällä seitsemän kertaa. Lyhin matka on kestänyt yhdeksän päivää, pisin kolmekymmentäyksi. Lyhyin aika kahden vierailun välillä on ollut alle kaksi kuukautta, pisin yli kahdeksan. Aina ei ole ollut helppoa, mutta pohjimmiltaan juttu on yksinkertainen: Minä tiedän ja hän tietää, että me molemmat haluamme elää yhdessä. Uskallan jopa väittää, että 7000 kilometrin välimatkasta huolimatta meillä on ollut monia lähi-suhteita yksinkertaisempaa. Vai välimatkan ansiosta?? Se jää nähtäväksi.

Nyt, neljän vuoden ja yhdentoista kuukauden kaukosuhteen, kolmentoista transatlanttisen matkan, kahdenkymmenenkahdeksan yhdessä vietetyn (ja noin kahdensadankolmenkymmenen erossa vietetyn) viikon jälkeen, on enää kymmenen päivää siihen että olemme yhdessä ilman edessä häämöttäviä lentokenttähyvästejä.

Sopii mulle. :)

***************

The luckiest coincidence in my life was running into Frank online, five years and nine months ago. Our versions of what happened next vary a little, but in any case five months later we started emailing each other. Four years and eleven months ago we met for the first time when he visited me here. Since then I've visited the US six times, and he's been in Finland seven times. Shortest visit was nine days, longest thirty-one. Shortest time between two visits was less than two months, longest was eight months. It hasn't always been easy, but the basics are pretty simple: I know and he knows that we both want us to be together. I dare even claim that despite the 4350 mile distance we've had it simpler than many no-distance couples. Or because of it? I suppose we're about to find out.

Today, after four years and eleven months in a long distance relationship, after thirteen transatlantic visits, after twenty eight weeks spent together (and about two hundred and thirty spent apart), it's ten days until we're together again, and this time with no airport goodbyes looming over our heads.

Sounds good to me. :)

2 kommenttia:

  1. Tässähän menee ihan kylmät väreet selkäpiitä pitkin! Mahtavaa!!! NIIN vähän enää! :)

    VastaaPoista
  2. Vähän vaikea tätä on sisäistää. :) Viikko!

    VastaaPoista