Ihan vaan pari pikaista havaintoa Skandinavian kierrokseltani kotiolojen ruokaostoksiin ja ulkosuomalaistumiseeni verrattuna - ennen kuin unohdan!
Paprikoiden kallis hinta ja muun muassa niiden ja sitruunoiden myyminen kappalehintaan on yksi lempiärsytyksenaiheistani Amerikan ruokakaupoista puhuttaessa. Kappalehinta myös hämärtää tällaiselle kilohintoihin tottuneelle todellista kustannusta. Huomasin Rauman Prismassa ostaessani kaksi isokokoista sitruunaa, että kappalehintahan olisi suurinpiirtein sama, jos meilläpäin myytäisiin yhtä isoja sitruunoita kuin täällä.
Onko se sitten kappalehinta, mikä kannustaa myymään pienikokoisia? Kaikki ei Amerikassa sittenkään ole suurta, nimittäin sitruunat ja paprikat ei ainakaan. Entä jos luen reseptistä suomeksi, että puolikkaan sitruunan mehu pitäisi lisätä, laitanko samalla kokonaisen?
Paprikaostokseni kotona teen jatkossakin huonolla tuulella, samaisesta Rauman Prismasta lähti mukaan Jewelin valikoimaa isompi, tuoreempi ja sitä myötä paremman näköinen punainen yksilö 77 eurosentin hintaan, kotona kun saan maksaa pienemmästä, ja aina vähän jostain kohtaa jo nahistuneen oloisesta 1,50 dollaria, paitsi tarjouksessa, ja tarjousten metsästäminen on aika rasittavaa etenkin suunnitelmallisen ruokatalouden näkökulmasta, vaikka sitä harrastankin. (Ja siinä meneekin joko päivällissuunnitelmat tai vähintään kauppalista uusiksi, niin pitkälle en ole mennyt vielä että kauppalistaa laatiessa systemaattisesti tarkistaisin, mitä on tarjouksessa. Ostan kuitenkin max kahdelle hengelle.)
Käväisin pari viikkoa sitten Tukholmassa, ja siellä järkytyin maitohyllyn luona. Eikö ruotsalaiset syökään viiliä? Olisin sellaisen hostellin jääkaappiin aamupalaksi itselleni ostanut, jos olisin löytänyt. Luulin viilin olevan yleispohjoismainen ilmiö. Olen tosin sen kahden päivän viilittömyyden ottanut takaisin aamupaloilla Suomessa. (Aamuviili tuoreilla, itsepoimituilla mustikoilla; aamuviili vasta pihan vattupuskista poimituista vatuista tehdyllä hillolla, aamuviili mansikoilla - luulen että kuva alkaa hahmottua. Ja ellei ala, katso kuvat edellisestä postauksesta!)
Toinen maitohylly-yllätys oli tukholmalaisen ICA:n Valio-valikoiman laajuus. Jos on Arla muuttanut suomalaisen ruokakaupan vakioasukkaaksi, Valio näkyy tehneen sen toiselle puolen tuota pienempää rapakkoa, Ahvenanmerta. (Vai pitäisikö sanoa Saaristomerta ja Ahvenanmerta, Ahvenanmaalla ei ainakaan vielä pari vuotta sitten juuri Valion tuotteita näkynyt.) Ei siellä ihan perusmaitoja tai -juustoja näkynyt, mutta ainakin siinä kaupassa oli Valion juotavat jugurtit näkyvästi esillä. Suomessa en niitä sitten olekaan huomannut.
Jos nyt just pitäisi valita, missä kaupassa käyn loppuelämäni, olisi se tukholmalainen ICA. Päätökseni saattaisi olla uutuudenviehätyksen sokaisemana tehty, mutta ihanat ruissämpylät ja kotoisesta Whole Foodsista muistuttava mutta edullisempi kokoa itse salaattisi -tiski houkuttelevat.
Ja vielä eräs tärkeä huomio: Magnum-puikko 7-elevenissä Chicagossa $3. Kioskien ulkopuolella ei ole näkynyt ainakaan yksittäismyynnissä. Magnum-puikko Rauman Pick'n Payssa (eläköön monopolien ulkopuoliset ruokakaupat!) 1,40 €. Täytynee syödä varastoon.
Toisaalta kappalehinnalla on helpompi laskea ostosten kokonaissummaa, kun ruoat punnitaan lopullisesti vasta kassalla. Musta on häiritsevää, että en voi itse punnita ruokaa ja saada siten tulostettua lappua, josta näen tarkalleen hinnan, jonka tulen maksamaan, vaan voin suunnilleen punnita ja sen jälkeen arvioida päässä, ja varmasti heittää johonkin suuntaan. Ja tietenkin verot viimeisstään sotkevat kaikki yhteenlaskut kauppalistan yhteissummasta. Ei tulisi mitään täällä siitä, että menisin kauppaan jonkun tietyn käteissumman kanssa ja laskeskelisin rahat riittämään alle euron tarkkuudella, mitä välillä Suomessa harrastin. :)
VastaaPoistaNoin muuten mua ei häiritse pienemmät paprikat. Monessa kasviksessa ne vähän pienemmät ovat käsittääkseni maukkaampia. Mua häiritsee lähinnä, että ne paprikat on roudattu Hollannista (ja ovat joo nahistuneen oloisia)... luulisi lähempääkin löytyvän. :/
No joo ihan totta, ei se paprikaa pahenna jos pienempi on. Mutta kesäkurpitsoiden kohdalla sitä pitää ihmetellä, miten useampi kymmen leveyspiiriä pohjoisempana Suomessa ainakin myydään ellei itse kasvateta kolme kertaa niin isoja kesäkurpitsoja kuin USA:ssa. Ainakin meilläpäin myydään sellaisia reilun yhden annoksen kokoisia.
PoistaEipä tullut mieleen tuo, että helpottaahan kappalehinnat loppusumman räknäämisessä. Siksi varmaan, etten pitkään aikaan harrastanut sitä Suomessakaan.
Noita kesäkurpitsoita olen minäkin miettinyt. Kelasin, että saattaa olla joku maaperästä johtuva juttu? Tai sitten täällä vaan pidetään pienemmästä, pienemmät soveltuvat kai paremmin raakana syömiseen kun suuremmat pitäisi käyttää lämpimiin ruokiin.
PoistaTuopa voikin olla selitys. Toisaalta zucchini breadiin varmaan haluaisivat mieluummin kuoria mahdollisimman vähän zucchinia. Oli miten oli, yksi ehdoton etu pienissä kesäkurpitsoissa on: Uusi vakiovastaus lausahdukselle "Amerikassa kaikki on suurempaa." Eilen jo ekan kerran pääsin sitä käyttämään: "Paitsi kesäkurpitsat." ;)
PoistaMeilläpäin paprikat myydään painon mukaan, sitruunat ja limet tosiaan kappalehintaan.
VastaaPoistaKerran muuten Wegman's ruokakaupassa ollessani punnitsin kasvikset ja hedelmät ja tulostin tarralaput pusseihin valmiiksi niin kassalla myyjä kiitteli kun olin punninnut valmiiksi. Se on anut kauppa täällä missä olen nähnyt että sen lapun voi itse tulostaa eikä taida olla kovin yleistä että niin tehdään.
p.s. aloitin oman blogin vihdoinkin http://toinenkoti.blogspot.com
Ai siinäkin on sitten eroja, mitä missäkin myydään kappale- ja mitä paunahintaan. Ainut ero minkä olen nähnyt, on kappalehintaiset banaanit Trader Joe'silla ja paunahintaiset kaikkialla muualla. Enpä ole missään nähnyt, että voisin itse tulostaa hedelmäpusseille laput! Pidän silmät auki jos joskus pääsisin Wegman'sille... Kiva kun sinäkin aloitit blogin, käynpä katsastamassa! :)
PoistaO-ou, toivottavasti en ole ilonpilaaja kun kerron, että on Ruotsissakin viiliä! Sen nimi on fil tai filmjölk ja se on rakenteeltaan juoksevampaa, ikäänkuin viilimäistä jugurttia ja itse olen nähnyt sitä lähinnä litran päniköissä, sellaisissa tiiliskiven mallisissa missä esim. Ekströmin mehut ja huoneenlämmössä säilyvä hylamaitokin on.
VastaaPoista- neitinomad
Hehe, en minä siitä suuremmin iloinnut, etten viiliä löytänyt. :D Mutta ei se sitten "kelpaa" mulle oikeaksi viiliksi, ellei siinä ole sitä kermaa (tai no, ykkösviilissä pitää varmaan pistää kerma lainausmerkkeihin) päällä ja viili lohkea lusikalla. Voihan se sitten olla että siinäkin ICA:ssa oli, en vain hokannut kun oli vääränkokoisissa pakkauksissa. Ainut fil mitä sieltä löysin oli gräddfil - ja yllätyin että sitä oli monin erilaisin maustein muuten. Suomessa vielä pistetään mausteet erikseen perään, mutta kuinka kauan? :)
PoistaToiveissa olisi päästä myös Rauman Prismaan piakkoin. Viimeksi olin siellä alkutalvesta ja hoidin samalla pressavaalien ennakkoäänestyksen vanhempieni iloksi ! Minulla on kauko-ohjaus päällä suomalaisessa kaupassa.....karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, rahkapiirakkaa.....sitten lehtihyllylle ostamaan kotimaisia lehtiä.... :)
VastaaPoistaKätevä kauppareissu, kun kansalaisvelvollisuus hoituu samalla! :) Rauman uusikin Prisma on kohtalaisen siedettävä, vaikka vähän liian iso, mutta Sammonkadun Prismasta Tampereelta on hyviä muistoja vain siltä kerralta, kun olin siellä KUA:n lipaskerääjänä enkä ostanut mitään!
PoistaKarjalanpiirakoita pitää minunkin saada Suomessa, ja hyvä kun mainitsit tuon rahkapiirakan, voisinkin pyytää äitiä tekemään... Lehtihyllyllä käyn itse yleensä vasta lentokentällä, matkaan jo USA:n lomille vuosia sitten on perinteisesti tarttunut Image. Mutta kun jouluna ostamiani kahta Imagea en ole vieläkään kuin hädin tuskin avannut, säästän pennoseni tällä kertaa. Sen sijaan ostin viime viikolla MeNaiset, sieltä löytyi vanhan kaverin haastattelu idyllisin kuvin. :)