Olen ollut taas kotona sunnuntaista lähtien. Tiistaina nappasin autovuokraamolta mukaani pari suomalaista, minkä ansiosta ei ole nyt ollut aikaa selailla kuvia ja järjestellä tunnelmia kotimaanvisiitiltä. Lyhyesti sen voisi summata niin, että olipas hienot kolme viikkoa, paljon menoa ja tekemistä, mutta silti myös mökillä löhöilyä ja rauhallista kesästä nautiskelua. Vaikken ehtinytkään nähdä kaikkia ihmisiä joita olisin toivonut voivani tavata, näin kuitenkin ilahduttavan määrän sukua ja ystäviä. Erityisesti elämäni lasten tapaaminen oli tärkeää: Aikuisten kanssa voi kirjoitella ja skypettää, mutta lapsen kanssa mikään ei korvaa yhdessäoloa ja leikkimistä. Eräs nelikuukautinen varasti Amerikan-tätinsä sydämen ensikohtaamisella, eikä nelivuotiasta kummityttöä voi ajatella hymyilemättä!
Ensimmäisen Suomen-viikon aikana välillä unohdin etten enää asukaan siellä, sitä solahti takaisin Suomeen ihan huomaamattaan ja luonnostaan, ainoastaan sirukorttien jatkuva käyttö, matalat tiskipöydät ja kaupungissa muuttuneet paikat aiheuttivat hetkellistä hämmennystä. Tänne palasin melkein yhtä luonnikkaasti, vaikka olin melkein unohtanut miten kaapeliboksin kaukosäädintä käytetään, hetken luulin että mies oli tuonut mun vanhan raastinraudan Suomesta mukanaan (joo en itsekään ymmärrä) ja vessanpöntöt tuntuivat olevan ihan liian matalalla.
Minulla ei ole ollenkaan valittamista: Asun mielenkiintoisessa paikassa jossa ihmisiä, tekemistä ja näkemistä riittää (ja lyhyenkin erossaolon jälkeen huomaan taas arvostaa sitä kuinka kivaa on asua tuon miehen kanssa!) mutta pääsen lomailemaan kotoisiin maisemiin, maailman parhaiden ihmisten luo.
P.S. Olen myös tavannut jo suosikkihuoltomieheni Enriquen paluuni jälkeen, eli täällä kaikki on ennallaan. Huoltomieskäynti kuukaudessa pitää muuttohalut mielessä! Tällä kertaa jääkaappi pitää kamalaa ääntä, ja nyt kun huoltomies kävi sitä korjaamassa, ääni on ajoittain pahempi, mutta sen saa ainakin hetkellisesti vaimennettua hökötystä tönimällä. Hurraa.
Suomi-lomat loppuu aina liian lyhyeen. Tai sitten pitkään. Nykyisin olen kovin helpottunut, kun pääsen kotiin. Suomessa on ihana käydä ja muutamat ensi päivät menevät hurmoksessa. Sitten alan miettiä, että onpa kumman hitaita nämä aamu-uutiset ja miksi ihmiset eivät puhu mitään tai edes hymyile :)
VastaaPoistaOlipa kiva nähdä pitkänpitkästä aikaa! Ja onpa kiva ku pääsee seurailemaan kuulumisia tätä kautta :)
VastaaPoistaJohanna, tämä oli ensimmäinen Suomessa käynti muuttoni jälkeen, joten varmasti tavallaan intensiivisin kokemus Suomeen-paluusta, mutta tavallaan kaikki oli vielä valtavan tuttua. Aamu-uutistenkin hitaudesta vielä nautin. :D Silti oli hyvä palata tänne. :)
VastaaPoistaEmma, tervetuloa lukemaan! Hienoa että ehdittiin nähdä Suomessa. :)