Viikonlopun pikakelaus

Takana on täälläasumisaikani tapahtumarikkain "tavallinen" viikonloppu. Tavalliseksi vähän turhan epätavallinen - mutta ei ollut vieraita eikä juhlapyhiä joten laskettakoon tavalliseksi.

Meitä hellittiin viime viikko lämmöllä, mutta sopivasti viikonlopun alkaessa, perjantaina noin kello kaksi iltapäivällä kuin katkaisijasta kääntämällä kesäaurinko ja leppeä tuuli vaihtui puhuriin ja sateeseen, lämpötilan laskiessa lähes kymmenellä celciusasteella. Lähtiessäni liikkeelle aamukahdeksalta hame ja t-paita oli vallan sopiva varustus, kotiin palatessa iltapäivä-kolmelta olisin hytissyt jos auto olisi ollut yhtään kauempana parkissa...

Perjantain kiva juttu oli kuukausittainen käsityötapaaminen. Löysin ryhmän meetup.com-sivuston kautta, ja kävi hyvä tuuri: Löysin hauskoja, elämän riittävän rennosti ottavia ihmisiä, joiden kanssa (vaarallista kyllä) puhuttiin politiikkaa jo ensimmäisellä tapaamisella. Olen muutenkin innostunut vähän enemmän käsitöistä nyt, mutta vertaisryhmä viimeistään kannustaa keksimään uutta tekemistä. (Hei kaikki lähipiirin tulevat äidit, arvaatte varmaan mitä pikkuinen saa meiltä... ;))

Lauantain kiva juttu oli DuPage County Symphony Orchestran konsertti. Sitä voisi kai kutsua maakuntaorkesteriksi, vaikka määrittääkin itsensä amerikkalaisittain "piirikunnan" orkesteriksi. Poppoo konsertoi vähintään kerran kuussa, ja ainakin nyt kauden päätöskonsertissa pienehkö konserttisali oli käytännössä loppuunmyyty. Mattimyöhäisenä lippuja varatessa luulin meidän päätyvän takariviin, mutta kävikin niin että istuin lopulta hienroiskumisetäisyydeltä solistista. Kuulemistani orkestereista kyllä tämä jää Tampere Filharmonian taakse, mutta ei hirvittävän kauas, ja etenkin olettaessani tämän olevan puoliammattilaisorkesteri, arvostan heidän suoritustaan. Stravinskyn Kevätuhri ei ole ihan helpointa kamaa. Kovimman kritiikkini kohdistan lippujen hintaan: $30 netin kautta varattuna. Jostain syystä sain vielä maksaa kaksi dollaria per lippu siitä ilosta, että varasin ja tulostin liput itse ilman kenenkään apua. Samalla hintaa pääsisi nimittäin hattuhyllylle kuuntelemaan "isoveljeä" Chicago Symphony Orchestraa. Ellei ohjelma olisi ollut niin houkutteleva, olisi saattanut jäädä väliin. Illan solistiteos oli Rachmaninovin toinen pianokonsertto, enkä ole vielä kuullut sitä livenä, joten olin lipunostajana ihan varma nakki. Tulee varmaan mentyä toistekin, mutta kausikorttia en osta ihan vielä, ellei sitten saada kohtuullista lottovoittoa. ;) Jos taas kohdalle osuu nappiohjelma, mennään kyllä! Etenkin kun miestäkään ei tarvinnut edes suostutella mukaan.

Sunnuntain kiva juttu oli Suomen maailmanmestaruus! Hienoa! On se jännä juttu, jääkiekko nimittäin, kuinka paljon siitä on korvien välissä, ja yhtäkkiä joku loksahtaa paikalleen ja Suomi rökittää MM-finaalissa Ruotsin. Ruotsin voittamisessa on tietty sitä jotain vähän ekstraa, mutta siltikin puss och kram för våra kamrater i Sverige, bästa kompisar alltid, eller hur?

Seurasin finaalia harvakseltaan netin kautta puhelimellani, kiitos kaunis YLE:lle live-sivusta, joka päivittyi muutaman minuutin välein, ja mukavaltahan se tuntui kun maaleja alkoi suorastaan ropista.

Sunnuntain vähemmän kivat jutut oli "suvun naisten" keväisen baseball-retken peruuntuminen sateen ja tuulen vuoksi. Koko viikonlopun satoi, ja jo lauantaina kenttä oli kuulemma aikamoista mutavelliä. Sunnuntaina sade jatkui, tuuli yltyi ja lämpötila tippui niin, että tuulen vaikutus mukaanlukien alkoi tuntua nollakeliltä. Me oltiin kyllä varustauduttu seuraamaan vaikka sateen katkomaakin peliä, Chicago Cubsin vieraina olisi sentään ollut viime vuoden mestarit San Franciscosta ja kuulemma oltaisiin nähty kahden huippusyöttäjän ottelu. Saa nähdä miten käy korvaavan ottelun näkemisen kanssa.

Kuultiin ottelun peruuntumisesta juuri kun oltiin lähdössä L-junalle kokoontumispaikalta. Korvaavaksi suunnitelmaksi muodostui kehuttu kiinalainen ravintola, ja miehen serkun perheen uusi koti. Matkaan tuli puolentoista tunnin mutka, kun kälyn ajaessa auton perään ajoi rekka. Onneksi oli pelkkä hytti, ja onneksi kuski pystyi vähän väistämään - osui vain vasempaan laitaan puskuria eikä täydellä voimalla. Sateessa, märällä tiellä tämä pääsi tapahtumaan, kun me olimme jatkamassa suoraan vihreillä valoilla, ja edessä oleva auto pysähtyi väistämään ambulanssia, joka ilmestyi risteykseen niin yllättäen, että epäilen sen sireenien olleen pois päältä melkein risteykseen saakka. Siellä päin seutua ei liikennevalot vaihdu automaattisesti punaiseksi (kuten täällä), eikä valojen vieressä ole kirkasta lamppua joka syttyy tai vilkkuu kun hälytysajoneuvo lähestyy. Harvaa asiaa enää täällä ajaessa jännitän, mutta hälytysajoneuvot on yksi sellainen, eikä näköjään suotta.

Käly sai auton pysäyksiin vesiliirrosta huolimatta juuri ja juuri ennen kuin törmäsi eteen pysähtyneeseen autoon. Me ehdittiin juuri huokaista helpotuksesta kun rekka sitten törmäsi perään. Lyhyestä virsi kaunis: Kukaan ei loukkaantunut ja rekkafirman vakuutukset on kunnossa. Miehen serkku on poliisi ja siitäkin pääsimme hyötymään - oltaisiin nimittäin odotettu poliisia varmasti vielä toinenkin tunti, ellei sattumalta ohiajaneelle poliisille olisi mainittu tästä perheenjäsenestä. Poliisi sanoi hänellä olevan jonossa viisi muuta tapausta, mutta lupasi kirjoittaa liikenneraportin meille, koska sanojensa mukaan he aina yrittävät tehdä parhaansa auttaakseen poliisien perheitä.

Onni onnettomuudessa siinäkin, että autolla pystyi edelleen ajamaan, alue on niin pahamaineista että yhden perheen miesväkeä päätti ajaa paikalle kuullessaan missä kadunkulmassa oltiin jumissa. Ja muutenkin: sekä ravintola- että tupatarkastussuunnitelmat päästiin toteuttamaan. Tulin lopulta kotiin yhdeksän tunnin pesäpallottoman reissun jälkeen lopen uupuneena. Koskakohan viimeksi on ollut noin väsyttävä päivä, johon sisältyi vain istuskelua, odottelua, yksi pikku törmäys ja vain kolme vähän turhan villiä luontokappaletta (yksi ihmislapsi, kaksi koiraa). Ihan ku olisin vieläkin vähän väsy.