Kotona

Vähitellen alkaa koti rakentua valmiiksi. Tyttism pyysi asuntoesittelyä - jo aikaa sitten :) ja tässä tulee.

Suomessa asuin 32-neliöisessä yksiössä. Täällä meillä on melkein kolminkertaisesti sen verran neliöitä, kolminkertaisesti huoneita ja kaksinkertaisesti kylppäreitä. En silti ole joutunut kärsimään agorafobiasta. ;) Me asutaan kaksikerroksisen pienkerrostalon (sellaiseksi sitä kai parhaiten voisi kuvata) yläkerrassa. Naapureina on alakerrassa minun jälkeen muuttanut vanhempi pariskunta, joka tervehtii aina tavatessa. Lähimmät naapurit, käytävän toisella puolella, pysyvät näkymättömissä, mutta muilla aisteilla (paistetun sipulin tai vahvan curryn haju; lapsen huuto) ovat sitäkin selvemmin olemassa. Sekä ääni- että hajuelämykset tosin ulottuvat pääosin vain käytävään.

En osaa täysin selittää, miten käytävässä voikin haista niin voimakkaasti - tänään sen sijaan viimein opin, että liesituuletin on yhtä tyhjän kanssa, kun se puhaltaa käryt takaisin sisälle! Niinpä kaalilaatikkopäivänä koko kämppä haisee kaalilaatikolta. Satun asumaan maailman herkkänenäisimmän miehen kanssa, joten se on erityisen kurjaa.



Magneettikokoelmani muutti mukanani, kaikki magneetit ei tosin ole minun.

Ensimmäinen huonekaluhankinta minulle oli kirjoituspöytä. Se oli Ikea-reissu numero yksi, paha virhe mennä sinne lauantaina. Sentään oli etukäteen katsottu, mitä sieltä haetaan, joten selvittiin vähin henkisin vaurioin.



Kuvassa kirjoituspöytä on vielä uusi ja sen vuoksi siisti. Nyt se on melkein yhtä sotkuinen kuin suomalainen edeltäjänsä, sillä erotuksella että ensimmäistä kertaa vuosiin läjässä on oppikirjoja. Paras koristus on kuitenkin kummitytön lähettämä piirtämänsä potretti. <3

Suomessa meillä tuskin olisi erikseen vierashuone/työhuone. Usein sanotaan, että suomalaiset asuvat ahtaasti. Suurkaupunkien keskustojen ulkopuolella amerikkalaisilla toden totta on tilaa. Tähän tottuu nopeasti... toisaalta onnistun myös usein unohtamaan, että meillä on kokonainen tilava vaatekomero omistettu tällä hetkellä lähinnä tietokonevarusteille.

"Tilaongelma" meinasi tulla eteen pianoa hankkiessa. Lopulta todettiin, että ruokapöytä saa mennä olohuoneen ruokailusyvennyksen nurkkaan (ei sitä omaksi huoneekseen sentään voi sanoa), ja etualalle tuli uusin rakkauteni:



Tässä välissä lähetän sydämelliset kiitokseni Anna-Kaisalle itärannikolle, hänen pianovinkkiensä ansiosta lähdin Kawai-liikkeeseen, vaikken uskonut löytäväni budjettiin sopivaa Kawaita. Sen jälkeen, kun pääsin kokeilemaan puukoskettimista Kawaita, jonka rinnalla aiemmin kokeilemani paraskin Yamaha kalpeni kaikissa suhteissa - kalpeneminen on liian mieto ilmaisu - kaikissa suhteissa, ja eniten soundia ja kosketusta vertaillessa, en olisi voinut tyytyä Yamahaan vaikka hintaero olisi ollut suurempikin. Ja kun hintaero ei ollut kuin muutama sata dollaria, oli päätös ihan selvä. Olen ollut pianoon äärettömän tyytyväinen, ja soittanut sen tultua viimeisen kuukauden aikana varmaan yhtä paljon kuin viimeisen parin vuoden aikana sitä ennen!

Edelleen meiltä puuttuu toinen kirjahylly. Sen hankkimisen suhteen tuli mutka matkaan, kun ennen kuin me ehdittiin ostoksille, liike joka myi "alastomia" huonekaluja (jotka saisi itse petsata/maalata) meni nurin. Nyt pitäisi vaan lähteä kalastelemaan.

Satunnaiskalastamalla onnistuin kyllä ostamaan ihan kelpo sohvan! Mieheni ei lievästi sanottuna pidä sohvista, ennen kuin ne ovat istumavalmiina kotona, joten käly pelasti ja lähti seuraksi. Poistomyynnistä, teoreettisella kahdeksansadan dollarin alennuksella löytyi tällainen:



Se on korkeampi kuin mitä liikkeessä tajusin, mutta muuten olen ollut siihen ihan tyytyväinen. Ei Frankillakaan siitä valittamista ole, ja vaikka olisikin, diiliin kuului että koska minä joudun sen yksin valitsemaan, valitusoikeus on ainoastaan minulla.



Ikeasta haettiin sohvapöytä (ja minä hain samalla reissulla puolukkahilloa, -mehua, näkkileipää, salmiakkikaloja ja Dajmia!) ja olohuone alkaa olla valmis. Vanha pikkusohva käännettiin toisin päin, takan eteen. Frankin soittimet jäi nyt sohvan ja takan väliin, mutta ovat vähän liikuteltavampia kuin piano, joten järjestys toimii ihan.





Yhden seinän vie tilaa tietenkin telkkari ja sen liitännäiset. Olen ihan tykästynyt surround-soundiin, mutta telkkaria varten kovaäänisiä en viitsi yleensä laittaa päälle. Niinpä Sarah Palin pääsee paasaamaan meillä vain kahdesta kaiuttimesta.



















Kylppäreitä on tosiaan kaksi. Toiseen pääsee amerikkalaiseen tapaan suoraan makuuhuoneesta, toinen on enemmän "käytävällä", vieras-/työhuoneen vieressä. Parvekkeelle kuljetaan olohuoneen nurkasta, ja makuuhuoneen ikkuna näyttää parvekkeelle. Kesällä nautin varmasti siitä, että etelään osoittavaan ikkunaan ei pääse kuitenkaan aurinko suoraan paistamaan.



(Enää ei ole lehtiä puissa.)











Meillä oli muuten hoidossa kala maljassa! Se tarvitsi hoitopaikan omistajan matkan ajaksi, ja palasi kotiin hengissä. Täytyy myöntää, etten olisi arvannut paljonko p**kaa pieni, neljä kalanruokahippua päivässä syövä kala tuottaa! Tuollaisessa kirkkaassa maljassa se oli harvinaisen havainnollisesti nähtävissä. Ei sentään kuvassa.




Täällä onkin loppuviikko sitten vapaata kiitospäivän ansiosta. Sää on vihdoin yhtä kurja täällä kuin Suomessa: sataa jäätä vaakasuoraan. Ehkä ottaisin mieluummin Suomen lumipyryt!